10.05.2010 estevalmennus Tuliomenassa, valmentajana Merja Hakkarainen
-- se pöhisi ja puhisi korvat höröllä --
Herkko olikin minulle jo tuttu tapaus - ehkä vähän liiaksikin, meiltähän se tuli. Joka tapauksessa ori vaikutti heti alkutunnista hieman uunolta tapahtumista, se pöhisi ja puhisi korvat höröllä alkukäynneissä. Kiinnitin heti sen etujalkojen puolesta hieman kovemmassa vauhdissa. Niinpä kysyin asiallisesti, että omistaako herranen jännesuojia. Kerroit, että sillä oli, mutta vahingossa unohdit ottaa ne mukaan. Saman tien ehdotin sinulle suojien lainaamista, ja vastasit myöntävästi. Niinpä juoksutin Akun hakemaan orille suojat, ja pian sillä olikin jaloissaan suloiset, pastellinsiniset jännesuojat - ja sekös sinua nauratti. Alkukäyntien jälkeen huomasin Herkon jännittyneen huomattavasti, ehkäpä se johtui ihan Herkon nuoresta iästä. Varmuudeksi korjasin kuitenkin heti sellaisen virheen, että pohkeesi hieman lepattivat missä sattuivat, eivätkä olleet siellä missä piti. Kun huomautin siitä, tajusit heti tiivistää pohkeitasi ja Herkko näytti nauttivan tuosta kovasti. Orin korvat eivät kuitenkaan olleet vieläkään sinua kohden ja sen vuoksi pyysin sinua puristelemaan hieman nyrkkejä yhteen ja liikuttelemaan kuolainta. Herkolla tosin oli aina ollut tuo keskittymiskyvyttömyys hieman ongelmana, mutta eiköhän se pian rauhoittuisi! Käynnissä teimme kaikenlaisia pysähdyksiä ja voltteja. Aluksi pysähdyksissä liinakko ei oikein ottanut vaaria avuistasi, vaan pysähtymiset menivät vähän miten sattuivat. Valitettavasti yhdessä vaiheessa menetit hermosi ja aloit sahata - mikä tässä tapauksessa ei oikein toiminut, hyppisimmehän kohta esteitä. Niinpä aloin hieman selittämään klassisesta ratsastuksesta, ja siinä olevasta harmoniasta. Totesit, että puolet meni korvasi ohi, mutta yritit kuitenkin noudattaa oppejani. Herkon menosta löytyi heti aivan erilainen ulottuvuus, ja se totteli myös pysähtymisapujasi. Kehuit liinakkoa ylimalkaisesti ja pikkuhiljaa sen niskakin alkoi rentoutua. Kun tuli ravin aika, olin aivan varma, että Herkko kaasuttelisi kuin hullu mutta toisin kävi - klassiset opit näyttivät toimivan. Käytit todella vähän kättä, puristelit vain välillä nyrkkejäsi yhteen ja herranen näytti harvinaisen tyytyväiseltä. Vaikka sen ravi olikin hyvin tasaista ja näyttävää menoa, ei se käyttänyt takajalkojaan kunnolla. Niinpä ehdotin hieman herrasen ravin kokoamista ja kun teit työtä käskettyä, aloit taas käyttämään liikaa voimaa. Pyysin sinua vähentämään voimankäyttöä, sillä loppujen lopuksi ratsastuksessahan on kyse taidosta, ei voiman käytöstä. Apujesi ollessa kovat Herkko alkoi taas jännittymään ja sen kaula nousi korkeuksiin mutta heti kun lopetit sen, Herkko rentoutui uudestaan ja käytti takajalkojaan komeasti. Siinä vaiheessa sinäkin tajusit, että apusi saattoivat olla liian kovia. Ravissa teitte erilaisia käännöksiä ja kun pysyit hellänä avuissasi toimi Herkko mainiosti. Yhdessä vaiheessa se kaarsi päätäänkin muotoon! Seuraavaksi olikin aika hieman laukata. Kun annoit orille laukkapohkeet, teit ne taas liian lujaa pahojen tapojesi mukaisesti. Ori ampaisi hurjaan laukkaan, jolloin jäit sen suuhun kiinni. Pyysin teitä menemään käyntiin, ja yrittämään uudelleen. Muistutin sinua taas siitä, että apujen on oltava helliä ja suuhun ei varsinkaan saa jäädä kiinni, mikäli vauhti on liian kova. Melkein annoit kovat pohkeet, kunnes huomautin. Sitten rauhoituit, ja testasit uudestaan: tällä kertaa Herkko nosti tasapainoisen laukan, etkä ollut sen suussa kiinni. Se kääntyi niin kuin pitikin, ja työskenteli takajaloillaan komeasti. Teit vielä pari laukannostoa, jotka onnistuivat ongelmitta. Olin aivan äimänkäkenä Herkon nykyisistä taidoista! Laukkailujenne jälkeen annoin teidän hetken hengähtää, ja sitten tein kuuden esteen radan. Ensimmäisenä oli punavalkoinen ristikko, joka johdatteli teitä esteradalle, sitten tuli kaksi mustavalkoista pystyestettä toisistaan kolmen laukka-askeleen etäisyydellä, seuraavaksi oli vihreänvalkea ristikko ja sen jälkeen punavalkoinen pystyeste. Viimeisenä radan kruunarina toimi muuri, jota pidettiin oikeana hevostenpelottelijana. Esteet nähdessään Herkko meinasi taas pompata tämänpäiväisessä kehityksessä takaapäin, mutta sinä kunnon vanha kettuna aloit taas puristelemaan niitä nyrkkejäsi yhteen. Niin sait orin keskittymisen itseesi. Ensin rata mentäisiin ravissa, jotta saisin käsitystä tasapainostanne ja osaamisestanne. Puristit hellästi pohkeet Herkon kylkiin ja se nosti rauhallisen ravin - aivan, rauhallisen. Sen meno oli hyvin tahdikasta ja näyttävää. Ohjasit rauhoittavasti Herkon ensimmäiselle esteelle, ja se ponnisti aivan oikeasta kohtaa. Kaksoisesteellä Herkko hyppäsi ensimmäisen, mutta kielsi toisen esteen. Se siis rauhoittui vähän liikaakin! Sait sen kuitenkin hyppäämään esteen helposti uudelleen, eikä se yrittänyt enää kyseenalaistaa käskyjäsi. Loput esteet se meni hienosti, muurikaan ei pelottanut sitä piirun vertaa. Sitten olikin aika toistaa sama laukassa. Se kiihdytteli aluksi, mutta tajusit olla ottamatta sen suusta kiinni ja ehdotinkin että tekisit pari ympyrää ennen radalle menoanne. Teit kuten ehdottelin, ja pian ori laukkaili tasapainoisesti. Se hyppäsi ensimmäisen esteen hieman kaukaa, mutta sait pidettyä tasapainosi oikein kiitettävästi. Kaksoisesteen menit vahingossa kahden laukka-askeleen askelvälillä, joten pyysin sinua kääntämään sen uudelleen samalle esteelle. Niinpä kokosit hitusen Herkon näyttävää laukkaa, ja menit sen uudestaan aivan kuten pitikin. Loppurata menikin täysin ongelmitta, ja käskin sinua kehua Herkkoa.
Yleisesti katsottuna olitte hyvin toisillenne soveltuva pari, kunhan pienet erimielisyytenne saatiin sovittua niin, että molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä. Herkon laukka oli hyvin eteenpäin polkevaa ja se käytti takajalkojaan hyvin. Itse onnistuit hyvin, ja istuntasi oli lähes täydellinen. Esteissä et ylihypännyt, vaan tajusit nousta satulasta tarpeen verran. Ainut ongelmasi oli liiallinen voimankäyttö. Sovitte kuitenkin toisillenne hienosti!
