ääh, anteeks tää mun omaperäinen kirjoitustyylini.
18. joulukuuta 2011
Pyöräilymatkani tallille oli varsin hidasta touhua, sillä lumen keskellä ei ollut kovinkaan mukava polkea - auran kuljettaja on varmasti kahvitauolla! Vihdoin, aurattu osa tiestä. Vauhtini kiihtyi, ja puut vain vilahtelivat ohitseni, kun ajattelin pian pääseväni näkemään kauan kaivattua Murray-poikaa.
Tallin pihassa kuljeskelin pyörää taluttaen aitausten ohi, ja vihdoin saavuin oikean kohdalle. Murray hörähti vilkkaasti maata kuopien - 'vihdoin tulit!'. Hymy puski väkisinkin naamalleni, kun ojensin omenan Murraylle.
- No mutta heissan, herraseni. Haluaisitko sisälle?
Napsautin riimunnarun kiinni riimuun, avasin portin ja lähdin taluttamaan hoitohevostani tallia hohti.
Ilmeisesti ruuna oli taas innonpuuskissaan hypellyt kuralätäköissä ja piehtaroinut, sillä likaa löytyi vaikka muille jakaa! Muutamalla kovemmalla harjanvedolla ja huolellisella puunauksella liat lähtivät irti niin koivista kuin muustakin ruumiista. Vielä ei ole ratsastuspäivä, joten pähkäilin meneväni juoksuttelemaan Murraytä kentälle. Hain suitset ja juokstusliinan, ja salamannopeasti ruuna oli taas pirteä, eikä uninen nallekarhu.
Kentällä oli uskomattoman paljon lunta, mutta eiköhän siitä jotenkin selvitty minun lyhyillä jaloillani, ja Murrayn pitkäkoivilla.
- Voi Murray, hassu poika! totesin, kun lempeä jättiläiseni puskee lumen läpi, ja alkaa piehtaroimaan. Minä saan samalla lumipesun kaatuessani naama edellä maahan. Kun ruuna vihdoin tajuaa nousta lumesta, päätin, että maneesi saa riittää tällä kertaa. Suunnistin takaisin portille päin, ja talutin Murrayn perässä. Maneesissa oli mukavan tunnelmallista, kun katsomossa kökötti kuusi koristeineen. Alkulämmittelyjä ei kumminkaan paljoa tarvittu, sillä lumessa puskeminen oli jo auttanu asiaa. Päätin kuitenkin, että menemme vain pikkupätkän ravia, ja sitten saa riittää.
Takaisin sisällä, napsautin Murrayn kiinni käytäväketjuihin, ja puunasin ruunan oikein mahtikuntoon. Annoin vielä kotoa mukaani nappaaman porkkanan Murraylle, sillä se oli käyttäytynyt mahtavasti, ja oli ansainnut pienen hellyydenosoituksen lisään.
- Tämän sinä kyllä ansaitsit! hihkaisen ruunalle pistäen samalla ruunan korkeaan selkään talliloimen. Vielä pintelit jalkaan, ja Murray karsinaan. Annan vielä rutistushalin ennen kuin lähden.
Kotimatkalla tiet ovat jo keretty aurata, mutta vettä on myös satanut - onnea minulle, viisi kertaa kaatuneelle pyöräilijälle jäisen tien päällä.
---------------------------------
J: Kirjoitustyylissäsi ei ole mitään vikaa, mutta muutama asia sinulta on ilmeisesti mennyt ohi. Ensimmäisellä hoitotasolla hoitohevosta ei saa liikuttaa millään tavalla, ei edes juoksuttamalla. En myöskään näe kuralätäköitä (tai vesisateita) mahdollisena yli -10 asteen pakkasilla ja kun maassa on vähintään 30cm lunta. Mutta muuten tarinasi oli oikein kiva ja virheetön, enkä kielioppipuolelta itse löytänyt korjattavaa. Tervetuloa Hiirengin tallijengiin (:
