Pv-tamma Niagra Von Lewitzehus

Hoito-ohjeet
• Olethan rauhallinen, mutta napakka käsitellessäsi tammaa, hän on melko herkkä.
• Liikutuksessa olisi hyvä olla joko pintelit tai suojat.
• Talvella aina loimitettuna niin ulkona kuin sisälläkin, sillä tamma on klipattu Hunter-tyylisesti ja paleltuu siksi herkästi.
• Saattaa joskus pukitella narusta irti päästyään. Käännä siis hevosen naama aina itseäsi kohti ennen kuin päästät irti, niin sinulle jää kaksi sekuntia aikaa perääntyä, ennen takajalkojen iskua.
- Asuu 13. karsinassa.

Ruokinta
Aamu: 2 dl Baycliff Mysli, 2 dl Pellava TURVOTA! sekä ½ l Greenlinea TURVOTA!, 3 siivua kuivaa heinää.
Päivä: 3 siivua kuivaa heinää
Ilta: ½ l Baycliff Power, elektrolyytti ja MSM-jauhe, 4 siivua kuivaa heinää

Kausiluontoiset vitamiini- ja kivennäislisät annetaan aina iltaruokien yhteydessä. Iltaruokiin lisätään myös biotiinia satunnaisesti.

Ajeltiin saakelin räntäsateessa kopin kanssa pikkuhiljaa kohti Hiirengin tallia. Nia hypähteli kopissa ja koko auto hytkyi sen mukana. Radiosta soi Juha Hallikaisen biisi En tekisi toisin. "...Kokonaan sait maailmani muuttumaan ja aamun tuuli tullessaan surut vei, mikään ei oo ennallaan..." Hymähdin miettiessäni hyviä aikoja Myllassa. No nyt melkein koko lauma oli minulla nyt kotona, kun Lokikin tuli kotiin... Totesin ääneen "Tästä tulee samanlaista onnea kuin Hólminkin kanssa." Näinkin tutun hiippa ystäväni tallin pihassa, potkimassa kuravelliä saappaallaan. Heilutin tervehdykseksi ja sain valtavan hymyn takaisin. Ajelimme tallipihaan ja pysäköimme kopin tallin oven eteen Hyppäsin ulos autosta. "Hei!" hihkaisin.

"Ei ollakkaan sitten hetkeen nähty." Jenny totesi. "Juu, ei hetkeen... Onkos teillä vielä issikoita... Mulla on niitä jo ihan liikaa." totesin. "On meillä tuo yksi ruunanrutku, se tosin ei ole ihan parhaasta päästä issikkaa, ei mielellään tölttäile tai kiikuta passilla..." "Vai niin... Asiasta toiseen, Loki tarvitsee nyt liikutteliaa, että jos joskus haluat, ehdit ja jaksat niin sillä saa kyllä käydä ratsastelemassa." "Oi kivaa, katsotaan joskus, kun sitä aikaa olisi. Mutta mikäs sulla nyt on matkassa?" "Tällänen 171cm korkea kuumahko holsteintamma. Kilpailee GP tasolla koulua ja menee tällähetkellä 150 ratana, kapasiteettiä vielä enempääkin, mutta kun on vasta 4 vuotta ja 5 kuukautta, ei olla uskallettu reenailla pahemmin isoja, ettei menisis heti rikki." "Siis GP-tasoinen, sillä on ollut sitten jo hintaa? Meilläkin on yksi ex GP-tasoinen" "Myin tossa kesäisiä huippu issikkavarsoja ja sain kuin sainkin rahat tähän... Tällähetkellä olen persaukinen täysipäiväinen paskanluoja, mutta ensi keväällä ja kesällä on taas rahaa, kun tulee lisää varsoja..." "Just juu... No mennään katsomaan karsina valmiiksi."

Kävelimme talliin sisälle ja Jenny näytti minulle paikkoja. "Teillä on jälleen todella siisti talli. Nia haluaa tuon 13 karsinan" totesin Jennylle ja tämä nyökkäsi vastaukseksi. "Niaa ei voi tarhata kauheasti häntä pienempien kanssa, tai hän tekee muista nakkia makkarankuoressa" "Selvä katsotaan mihin tamma laitetaan" Jenny vastasi. Kun kierros oli ohi menin autolle avasin takaluukun ja aloin kampeamaan tavaraa talliin. "Tuon loput kamat jossain vaiheessa, otin nyt vaan kouluratsastukseen tarvitsemani kamat, kotiin jäi odottelemaan este- ja yleisromppeet." Jenny katsoi hieman hölmistyneenä, mutta auttoi minua viemään tavarani paikalleen. Varusteiden jälkeen kannoimme rehut sisälle. Kävin ripustamassa karsinaan heinäverkon ja himalaya-suolakiven. Karsinassa oli mahdoton tulivuori turvetta. "Jaahas, poni pääsee heti kroolaamaan tänne tullessaan." naurahdin.

Vihdoin pääsin kopille asti ja pyysin Jennyä avaamaan lastaus-sillan. Irroitin tamman kuljetus naruista ja pistin riimunarun tamman riimuun. Pyysin Jennyä avaamaan takaportin ja varmistamaan, ettei Nia tippuisi lastaus-sillan reunan yli. Pääsimme turvallisesti ulos ja tamma katseli ympärilleen pärskien. Otimme siltä loimen ja kuljetus-suojat pois. Veimme tamman maneesiin, vähän juoksemaan. Jenny meni hakemaan Murrayn, sillä se oli Niiaa isompi, mutta silti kiltti ja kaiken lisäksi ruuna. Murraykin päästettiin maneesiin juoksemaan, hetken ne nuuskuttelivat ja taisi Nia kerran kiljaistakkin, mutta se olikin sitten siinä. Hiukan kun meni ajamaan heitä, niin komealla ravilla vieritysten juoksivat maneesin seinustoja pitkin.

Otimme hevoset kiinni ja vein Nian talliin. Laitoin sille fullneck fleecen päälle karsinaan. Pistin iltaruokia valmiiksi tammalle ja Jennykin tuli opettelamaan niiden tekoa. Ruuat olivat valmiit ja Jenny alkoikin ottamaan hevosia sisälle. Autoin iltatallissa sen verran, että heitin parille hevoselle ruuat nenän eteen. Iltatallin ollessa valmis jäimme vielä suustamme kiinni tallin pihalle. Lähdinkin siitä hiljalleen kotia kohti.

---------------------------------
J: Peruskauraa, kyllähän sä jo tiedätkin että tykkään sun kirjotustyylistäs :D Itse en välttämättä olisi heittänyt täysin vieraita hevosia kirmaamaan maneesiin, mutta onneksi mitään ei sattunut. Muutama kirjoitusvirhe löytyi (kiljaistakkin -> kiljaistakin, lastaus-sillan -> lastaussillan, kuljetus-suojat -> kuljetussuojat), mutta muuten tarina oli virheetön. Kiitos iltatallin teossa auttamaisesta ja tervetuloa (jälleen kerran) mukaan talliporukkaan (:

Nia täyttää tänään varsinaisesti 4 vuotta ja 5 kuukautta päälle. Vastahan se oli se kolmevuotias ratsutukseen lähtevä mammankultamussukka. Tänään olisi edessä hikistä touhua sillä tarkoitus olisi mennä mastoilemaan puolen metrin hankeen. Nialla onkin ollut kaksi vapaata putkeen, ei sen kanssa kukaan tervejärkinen sileälle menisikään... Suunnitelmissani olisi saada joku kaveri mukaan, ettei uusissa maastoissa pelästyttäisi hirveästi...

Raahasin Nian loputkin tavarat tänne tänään. Siinä olikin kova homma. Siivosin tamman karsinan oikein ajan kanssa ja mietiskelin omissa ajatuksissani, millaisia harjoituksia tekisin maastossa. Olin selkäpäin ovelle, yllätäen Jenny tasautti kätensä olkapäilleni ja huusi kovaan ääneen "YLLÄTYYYS!" Kiljaisin ja käännyin nopeasti ympäri ja aloin nauramaan. Jennyn ilme nimittäin olisi pitänyt saada taltioitua, sen näköisenä en ollut häntä nähnytkään. Aivan kuin ampianen olisi pistänyt häntä ahteriin.

"Lähretkös mun kanssa mastoileen hankeen, ku en yksi millää tahtois mennä tän hullun kanssa." Kysyin Jennyltä. "Joo voin mä lähtee, mut kelläs mää tulen?" "Ota joku hankala, ni si meille tulee hauskaa" "Öö... Ex on varmaan tarpeeks hankala?" "Juu ihan varmasti, mitä nyt oon kuullut." Lähdimme hakemaan ratsujamme tarhoista.

Minulla oli kova homma kaikenmaailman loimien repimisessä pois Nian päältä ja välillä jo mietin, että kasvattakoon talvikarvan, en jaksa tätä enää. Toisaalta kun putipuhdas kimoni tuli takkiensa alta ja pällisteli minua todella tyhmän näköisenä, päätin antaa hänen olla nakuna yhä edelleen. Hain harjat ja puunailin tammaa siinä tovin verran. Vastapäätäni pesupaikasta kuului useita ärräpäitä, kun Jenny taisteli Ex:n kanssa. Se sai minut nauramaan.

Miettisin kauan mitä varusteita pistän tammalle. Päädyin koulusatulaan, olympiakuolaimiin, enkkufilttiin ja suitsien heijastimiin. Pistin tammalle myös jalkoihin valkoiset suojamme ja etujalkoihin kumibootsit.
Itsellänikin oli toppatakki, eikä heijastinliivini meinannut millään mahtua kiinni. Näytin ehkä hieman tyhmältä, sillä minulla oli kuitenkin normaalit ratsastushousut päällä, vaikka topparatsastushousutkin olisi kotona ollut.

Jennykin oli jo valmis ja kävelimme tallipihaan. Nousimme satulaan ja lähdimme kulkemaan aurattua tietä pitkin. Juttelimme siinä joutavia ja lähdimme hiukan hölkkäämään. Ex pukitteli muutaman kerran, mutta Jenny pysyi siellä hyvin. Nia ravasi isoin liikkein ja höyry nousi sen päässä. Vauhti alkoi kiihtymään uhkaavasti ja kohta meitä jo vietiin kiitolaukassa. Oikeastaan nauroimme vain, vaikka molempien ratsut pukittelivat ja ampaisivat täyteen vauhtiin, vaikka hetkeksi olisivatkin jo rauhoittuneet. Vastaan tuli valitettavasti lumiaura ja ei meillä ollut jakoa hevostemme suihin. "Onks täsä pellonreunas oja!?" "Ei pitäis olla, loikataan sinne!" Käänsimme hevoset peltoa päin ja Nia tekikin mamboloikan ja lensin kaulalle, mutta tyhmä poni ei tajunnut vetää päätään alas, vaan nostikin sen ylös ja tipahdin takaisin satulaan. "Voi nyt vidun taula poni!" huusin kovaan ääneen. Käänsin hevosen ympäri ja Jenny sekä Ex olivat ihan lumessa. "Miten kävi?" kysin "Siinä olikin oja, me tarkistimme asian" "Eihän sattunut" "Ei, eikä Exkään edes huomannut" "No hyvä"

Kävelimme pellolla, jolla oli melkein metrin verran lunta. Pääsimme metsään, jossa kulki mukavia polkuja, joita oli paljon helpompi kulkea. Pääsimme takaisin auratulle tielle ja päätimme, että jatkaisimme sitä kautta kulkevan pienen lenkin. Lähdimme taas ravaamaan, eikä Ex edelleenkään innostunut ratsastajasta ja halusi sen alas selästään. Pukkeja tuli, mutta nyt sentään hevoset pysyivät lapasessa.

Menimme takaisin samaa metsäpolkua pitkin ja olimme pellonreunassa taas. Päätimme ottaa hieman hankilaukkaa. Ex ja Nia ampaisivat matkaan, kuin ohjukset, mutta vauhti hyytyi nopeasti ja annoimmekin hevosten ottaa käynnin. Ylitimme ojan josta Ex ja Jenny olivat sukeltaneet ja pääsimme tutulle tielle. Annoimme hevosille ohjaa ja ne saivat kävellä loppumatkan ihan omaa tahtiaan.

Tallille saapuessamme Mette olikin jo iltatallin kimpussa, kellokin oli jo paljon. Aika oli mennyt todella nopeasti. Otimme hevosilta varusteet pois ja pistin Nialle enkkufleecen ja sen päälle kaulakappaleellisen tallitoppaloimen. Vei Nian karsinaan ja annoin iltapöperöt ja lämmintä vettä. Nia joikin monta sangollista vettä, mutta urhoollisesti kannoin hänelle lisää lämmintä vettä. Nia hiukan höyrysi loimiensa alla, mutta onneksi aamuksi oli luvattu vain pientä pakkasta, joten normaali kaulakappaleellinen vuorellinen sadeloimi riittäisi.

Tulipas turinoitua! Kiitos Jennylle maastoilu seurasta.

ps. Löydät tsiljoonia kirjoitusvirheitä, voin kertoa sen nyt jo, mutta kun kirjoitin tämä niin myöhään, että silmät oli jo ristissä valmiiksi :D

---------------------------------
J: No mulla on sen verran silmät ristissä etten jaksa edes luetella niitä virheitä jos kerta oot tietoinen niistä :'D Ollaan me kyllä hulluja tai lähinnä sä oot hullu kun haluut mut ja Exin mukaan maastoon... ihme että säilyttiin hengissä kun se lumiaura tuli vastaan tai kun sukellettiin sinne ojaan tutkimusretkelle. Sä vielä tapat mut joku päivä :D

Tein Nian hommelit ja juoksutin irtona maneesissa. Mukavasti oli liikettäkin tamman ravatessa ympäri ämpäri. Laukkakin nousi muutamien pukkisekoilujen jälkeen hyvin. Kävelytin hetken narussa ja pistin karsinaan full-nack fleecen kanssa. Huomenna jopa olisi tarkoitus liikuttaa ihan kunnolla, mutta jää nähtäväksi kerkeänkö.

---------------------------------
J: Hienoa että sujui (mitä ihmettä mä tähän edes kommentoisin..) :D

Sormeni naputtivat auton rattia ajaessani kohti Hiirengin tallia. Radio pauhasi kovalla ja minäkin siinä ohella lauloin. Onneksi autossani oli nastarenkaat ja hyvät sellaiset, sillä peura loikkasi suoraan metsästä autoni eteen, mutta se ehti onnkesi pois alta ennenkuin olisin mennyt päin. Matkani jatkui, mutta huomattavasti varovaisemmin. Olin viimenikin tallipihalla, mutta siellä ei ollut ketään.

Menin hakemaan Nian tarhasta ja vein hänet talliin pesupaikalle. Riisuin tammalta loimet ja hain harjat. Puunailin Niaa kaikessa rauhassa. Nia oli kovin kummallisen varautunut koko ajan, mutten välittänyt, vaikka olisi ehkä kannattanut. Jatkoin puuhiani ja hain pintelit, jotka käärin jalkoihin.

Satuloin ja suitsin Nian, sekä laitoin ratsastusloimen päälle. Pistin itselleni vielä kypärän päähän ja menin ulos. Nia oli hermostunut ja kyttäili ympärilleen. Pääsin juuri ja juuri selkään, koska tamma tepasteli koko ajan puolelta toiselle. Lähdimme maastoon, oikeammin metsään. Ratsastin Niaa kovasti eteenpäin, vaikka se ei olisi halunnut liikkua, minun olisi pitänyt vain uskoa, ettei sinne voi mennä nyt.

Nian jännityessä yhä enemmän ja enemmän, minä tähyilin nähdäkseni mitä siellä on. Säikähdin pahan kerran kun näin valtavan karhun täysin pöpperössä mörisemässä puun vierellä. Karhu ei selvästikkään pitänyt läsnäolostamme ja se saattoi olla myös melkoisen nälkäinen. Soitin nopeasti Jennylle, joka kertoikin, etä miehet jäljestävät karhua, jotta sen voisi siirtää pois alueelta. Kerroin seisovani sitä vastapäätä ja johan alkoikin tohina linjan toisessa päässä. Selitin paikas josta olimme lähteneet metsään ja kerroin mitä olin nähnyt matkalla.

Lähdimme Nian kanssa karkuun, eikä karhua onneksemme kiinnostanut mihin me olimme menossa. Pääsimme tallille ehjin nahoin ja vein Nian karsinaan. Jenny juoksi tallille selvittäen, että karhu oli käynyt pihala, mutta se oli säikähtänyt Sueta ja juossut metsään. Koirat olivat jahdanneet myös yhden peuran liikkeelle, joten sain vastaukset kerralla kaikkiin ihmettelyni aiheisiin.

Juttelimme Jennyn kanssa pitkin iltaa ja hoidimme tallihommia. Päätin, etä nyt menen hetken vain maneesissa, antaa ulkomaailman odottaa.

---------------------------------
J: Auts, vauhtia ja vähän liiankin vaarallisia tilanteita. Onneksi mitään ei kuitenkaan käynyt ja sankarikoira Sue piti nallen kaukana hevosista. Saa nähdä saavatko ne metsästäjät sitä karkua kiinni... (jatkuu ensi merkinnässä? ;D)

Karhu oli saatu kiinni ja se on siirretty eläintarhaan Ähtäriin, nou panic siis!

Ajoin autoni tallin pihalle ja hyppäsin ulos hyvin teräksisenä ja pirteänä. Tunnit olivat kovassa tohinassa etenemässä, enkä halunnut häiritä niitä sen enempää. Jenny oli pistämässä Brunoa itselleen kuntoon ja kertoi minulle samalla aikovansa hypätä. En ollut hypännyt Nialla varmaan kuukauteen ja siksi päätinkin tappaa itseni tänään. Hain Nian joka oli täysin lumen peitossa, kovasti tyttö oli piehtaroinut. Tallissa mittasin lämmön ja kuuntelin maha-äänet. Ei onneksi ollut mitään normaalista poikkeavaa ja sain huokaista helpotuksesta.

Jenny meni maneesiin kokoamaan jotakin rataa ja minä harjailin Niaa. Päätin laittaa kunnon estevarusteet päälle ja suojista valitsin Dyna EQ:sin jännesuojat sekä kumibootsit. Olympiakuolaimet sekä martingaalit myös kuuluivat meidän varustukseemme. Pistin kypäräni piukkaan päätäni vasten ja nappasin ratsuni ohjista kiinni ja lähdin taluttamaan tammaa maneesiin. Jenny olikin jo ratsastamassa Brunolla.

Kävelimme maneesin keskelle ja nousin selkään. Nia oli innoissaan nähdessään esteitä. Nia oli melkein ravilla kokoajan ja se ei oikein rentoutunut käynnissä, johtuen osaksi varmaan siitä, etten minäkään mikään rennoin ollut. Hetken kävelemisen jälkeen lähdimme ravaamaan. Nia otti hyvin apuja vastaan ja minäkin rentouduin hieman. Teimme paljon ympyröitä ja taivutuksia. Lähdimme ottamaan hiukan laukkoja. Laukat nousivat hallitusti ja olivat muutenkin ihan hyviä.

Lähestyimme estettä ja minua alkoi jännittää. Nia hyppäsi esteen korkealta ja laskeutumisen jälkeen oloni oli taas varma kuin mikä. Ratsastin erilaisia kaarteita ja hyppäsin esteitä eri suunnista. Nostimme välillä esteitä ja nyt jotku esteet olivat 110cm korkeita. Nia lämpeni todella paljon, mutta onnekseni se pysyi hallinnassani edes jotenkuten. Esteitä tuli ylittettyä aika paljon ja aloinkin ravailemaan pois maitohoppoja.

Katsoin vielä muutaman Jennyn ja Brunon radan kävellessäni Nian kanssa ympäri ämpäri. Juttelimme siinä jotakin joutavia. Iltakin alkoi jo pimetä ja hyppäsin alas ratsuni selästä. Taluttelin Niaa vielä ennen kuin vein sen talliin. Tallissa loimitin tamman ja vein käytävälle odottamaan, että saisin karsinan siivottua. Laitoin heiniä heinäpussiin ja päästin tamman karsinaan. Lisäsin iltaruokiin biotiinia, koska kaviot eivät ole parhaassa kunnossa tällähetkellä.

Autoin vielä tuntilaisia ottamaan hevosilta varusteita pois ja näyttämällä mihin karsinaan mikäkin hevonen menee. Menin vielä hetkeksi järjestelemään Nian tavaroita ennen kotiin lähtöä.