Tuntikirja

Vakiotuntilaiset (useimmiten hoitajat) kirjoittavat vähintään kerran kuukaudessa käymistään tunneistaan kertomuksen (myös esim. piirrokset yms. hyväksytään tuntimerkinniksi). Kerralla voi myös kertoa useammasta tunnista esimerkiksi päiväkirjan tavoin. Merkintöjen ei tarvitse olla pitkiä, mutta pitkien merkintöjen kirjoittaminen ei myöskään ole kiellettyä.

Jatkotunti, perjantai 4. marraskuuta - Roosa Havurinne & Thorbøjrn av Skogeskil

Tänään Mette päätti, että ratsastaisin Thorella. Minua jännitti aika paljon, sillä tämä olikin ensimmäinen kerta, kun pääsisin ruunan selkään! Olin toki taluttanut Thorea alkeistunneilla ja hoitanut sitä, mutten ollut vielä päässyt ratsastamaan. Nyt koitti se tilaisuus, joten päätin ottaa tilanteesta kaiken irti! Thore ei tietenkään ollut aivan samaa mieltä, vaan se jolkotteli alkutunnista erittäin laiskana kenttää ympäri. Raipan ja pohkeiden maagisella yhdistelmällä sain sen kuitenkin liikkumaan edes jotenkuten. Tunnilla harjoittelimme erilaisia ''kuvioita'', esimerkiksi kolmikaarista kiemurauraa. Laukkatehtävässä teimme kahdeksikkoa, ja innostuipa Mette hiillostamaan Thoren pyöreää takapuolta myös käynnistä laukkaan- tehtävällä. Aluksi koko hommasta ei meinannut tulla mitään, sillä Thore ei olisi meinannut millään nostaa laukkaa suoraan käynnistä, vaan nosti sen lyhyen ravijakson jälkeen. Lopputunnista saimme Meten ohjeistuksella yhteistyömme toimimaan, ja Mettekin vaikutti varsin tyytyväiseltä - minä ja Thore olimme kumpikin litimärkiä ja likaisia. Tallissa parkkeerasimme käytävälle, ja Mette neuvoi laittamaan Thorelle ohuen loimen, jotta se kuivaisi edes vähän. Jäin tallille norkoilemaan ja puhdistamaan varusteita, ja tunnin päästä Thore olikin jo kuiva. Otin ohuen loimen pois, ja vein sen takaisin ulos. Thore-höppänä sai tietenkin myös pienen leivänkannikan kiitokseksi!

Jatkotunti, lauantai 5. marraskuuta - Roosa Havurinne & Gjeske Fröa

Tänään minut laitettiinkin hieman erilaisen hevosen selkään, sillä tuntilistassa luki nimeni kohdalla, että menisin tänään Gjeskellä. Iloisin mielin menin varustamaan sen, ja kohta Mette tulikin kysymään, olinko valmis lähtöön. Kentälle päästyämme nousin tamman selkään, mittasin jalustimet ja kiristin vielä vyötä. Alkukäyntien aikana Mette neuvoi meitä tekemään paljon voltteja, jotta tamman kaikki lihakset lämpenisivät kunnolla. Aluksi tamma oli hieman kiihtynyt, mutta se rauhoittui heti, kun itsekin rauhoituin. Tänään harjoittelimme pohkeenväistöjä, jotka onnistuimme Gjesken kanssa sössimään oikein upeasti. Vähän aikaa ratsastettuani yhteistyömme alkoi kuitenkin toimia edes hieman paremmin, ja saimme tehtyä muutaman hyvän pohkeenväistön. Hyvä me! Palkinnoksi kovasta työstämme Mette antoi luvan laukata kenttää ympäri vähän aikaa. Laukannosto onnistui hyvin, ja Gjeske olikin aika innoissaan päästessään laukkaamaan! Laukattuamme vähän aikaa ''puskaillen'' Mette neuvoi, miten askelia ja hevosta pystyisi kokoamaan, ja laukkaa näinollen pidentämään ja lyhentämään. Tällä kertaa onnistuin ihan hyvin, tosin istuntani ei ollut mikään maailman parhain! Lopuksi ravailimme vähän aikaa, tarkoituksena rentouttaa hevonen. Annoin Gjeskelle vähän pitempää ohjaa, ja se venyikin eteen alas. Rauhallisesta ravista siirryimme käyntiin ja lopuksi kaartoon. Löysäsin vyötä ja nostin jalustimet, ja matka jatkui talliin. Gjeske oli vähän hikinen, joten laitoin sille ohuen loimen ja jätin karsinaan. Kaivelin taskustani leipiä. Olin varannut ne kylläkin Thorelle, mutta Gjeske oli ollut niin kiltisti, että kyllä se ansaitsi kiitoksen!

Tänään oli ensimmäinen tuntini hiirengissä, mikä sujuikin tosi mukavasti. Sain ratsastaa jo ennestäänkin tutulla hevosella nimittäin Ruusalla, jolla tosin en koskaan ennen ollut ratsastanut.. Pihalla oli kylmä, mutta Mette oli päättänyt, että joka tapauksessa ratsastaisimme ulkona. Ruusalla oli todella mukava ratsastaa. Teimme erilaisia ratsastus kiemuroita kaikissa askellajeissa, sekä pohkeenväistöä.


//oho tänää ei ollukkaa tiistai ;D no tuli ny päivän etuajassa tää merkintä!

Jatkotunti, tiistai 8. marraskuuta 2011 - Essi Rikkonen & Murray 98

Sain tälle tunnille ratsukseni pikaiselta arvioltani varmasti Hiirengin suurimman hevosen, nimittäin ruunikonkirjavan puoliveriruuna Murrayn. Ensin ihmettelin valintaa, olinhan minä kuitenkin tuon sabinon hevosen rinnalla kuin vaahtosammutin.. Kuitenkin ihmetyksestä toivuttuani harjasin ruunan huolellisesti jalkoja ja päätä myöten ja laitoin sille jännesuojat etusiin sekä muutkin varusteet. Tunti sujui melko hyvin alusta asti, vaikkakin minulla oli vaikeuksia saada tuo jättiläismäinen ruuna ymmärtämään että vaikka olinkin sitä reilusti pienempi, niin minua pitäisi kuunnella. Sain kyllä "Murren" kulkemaan jotenkuten eteenpäin, mutta oikein päin se ei kuitenkaan viitsinyt liikkua.

Sainkin paiskia kunnolla töitä ja Mette sai jatkuvasti muistuttaa minua laittamaan siihen hevoseen liikettä, kun unohduin tasapainottamaan itseäni suurikokoisen puoliverisen jättimäisiin askeleihin. Ravityöskentelyssä sain kuitenkin Murren jo kulkemaan oikein päin ja kuuntelemaan apujani hyvin, laukassa kuitenkin tunsin osuvani kentän hietikkoon ruunikonkirjavan hevosen lähtiessä vähän turhan vauhdikkaasti tai hitaasti, isolla laukka-askeleella liikkeelle johon en tietenkään ollut valmistautunut. Onnekseni lensin kuitenkin vain istualleni ja rauhallisena tyyppinä Murray jäi seisomaan viereeni ja odottamaan että saan kammettua itseni takaisin sen selkään. Tunnin jälkeen sekä minä että hevonen olimme hikisiä ja väsyneitä, olin ilmeisesti kuitenkin saanut sillä kovalla raadannalla sabinoon ruunaan jotain liikettä.

Jatkotunti, tiistai 15. marraskuuta 2011 - Essi Rikkonen & Rasmus från Gårdmane

Ilmeisesti Mette halusi minun tosissaan tottuvan muunkinlaisiin ja erikokoisiin hevosiin sekä poneihin, kuin vain tuttuihin ja turvallisiin suomenhevosiin.. Tällä kertaa hän "komensi" minut irokeesiharjan omaavan Rasmuksen selkään. Onnekseni hän oli kuitenkin ilmoittanut minulle mutaisesta ratsustani heti aamulla ja olin päässyt tulemaan tallille tuntia ennen ratsastusta, muuten en selviäisi sen mutapedon kanssa liikkeelle ikinä. Pienikokoisen mustankirjavan sabinon harjaus sekä varustus onnistui ihan hyvin pesukarsinan uumenissa, missä olin epätoivoisesti yrittänyt saada ruunan karvapeitteeseen juuttunutta ja kuivunutta mutaa pois. Loppujen lopuksi sabino issikka oli kuitenkin valmis kentälle lähtemiseen, täysissä varusteissa ja pilke silmäkulmassa.

Tunnilla Mette pisti meidät heti alkutunnista hikoilemaan ratsujemme kanssa, tosin minä en hikoillut laiskan ratsun patistamisesta vaan pikemminkin allani olleen, räjähdysalttiin ruutitynnyrin rauhoittelusta. Tiesin jo ennestään Rassen energisyydestä - olin usein ollut katsomassa alkeistunteja kun mustankirjava islanninhevosruuna oli viipottanut portin ohitse vauhdilla, epätoivoinen ratsastaja kaulassa kiinni roikkuen yllättävästä minipukista johtuen. Nuo Rasmuksen pukki yritykset sainkin kokea heti alkujaan, hauskalla pystyharjalla oli todellakin kiire takaisin pihattoon. En kuitenkaan antanut sabinolle periksi, vaan suostuttelin sen pikkuhiljaa rauhoittamaan menoaan tekemällä jatkuvasti pienempiä ympyröitä kunnes ruuna oli taas kuulolla.

Harjoittelimme tunnilla perusasioita Rassen kanssa kun muut väänsivät pohkeenväistöjen sun muiden parissa - ruunan kanssa väistätyksestä ei olisi tullut mitään kun se olisi ottanut harjoituksesta nokkiinsa ja hikoillut mielettömästi, jota kuitenkin piti sen kanssa näin talvella varoa kun pihattohevonen kyseessä. Laukannostot sujuivat Rasmuksenkin kanssa yllättävän hyvin - pieni hevonen oli jo väsyttänyt itsensä siihen kuntoon vastustellessaan minua ja apujani, ettei se jaksanut enää kiihdytellä ja pukitella. Kokeilimme myös saada issikan tölttäämään, huonoin tuloksin jääräpää ponin vältellessä sitä kaikin mahdollisin tavoin.