prh-t. Gjeske Fröa

Hoito-ohjeet
• Tunnusväri harmaa
• Ei tarvitse suojia
• Ei tarvitse loimitusta talvellakaan
- Kuitenkin talvisin hikoilun jälkeen fleeceloimi päällä karsinaan kuivumaan ennen tarhaamista

Ruokinta
Kauraa ½ - 0 - 1 litraa
Pellavarouhetta 0 - 0 - 1 desilitraa *
Kivennäisiä 0 - 0 - 1 desilitraa
Heinää 1 - 2 - (1) - 2 kiloa
+ leipää, omenaa ja porkkanaa voi lisätä joukkoon

* Turvotetaan vähintään 30 minuuttia kuumassa vedessä ennen muiden rehujen lisäämistä

Lunta tulvillaan, on raikas talvisää.. ainakin melkein.

*Lits läts lits...* kuului askelteni alla kävellessäni ensimmäistä kertaa kohti Hiirengin ratsastuskoulua. Äiti oli jättänyt minut tienhaaraan. Tie oli loskainen ja välillä vettä roiskui oikein kunnolla astuessani kukkasaappaallani lätäkköön. Jupisin välillä itsekseni ärtyneenä tästä inhottavasta säästä ja jouluaatto senkun lähestyi. Mieleni piristyi kuitenkin roimasti kun pääsin vihdoinkin tallipihalle. Katseli hetken ympärilleni, vetäisin henkeä ja lähdin sitten tallustelemaan sisälle. Varovasti avasin tallin leveän oven ja kurkistin sisälle. Edessäni oli käytävä, jonka molemminpuolin oli karsinoita. Innoissani suljin oven perässäni ja rupesin etsimään nimikylttejä, niitä ei kuitenkaan ollut. Ihmettelin hetkisen, mutta lähdin eteenpäin ja eteeni tuli pian rappuset. Katsahdin oikealle ja ilokseni löysin lisää karsinoita - nimikylttien kera.

- Velho.. Venla.. Ex.. Bruno.. hmm.. Mutisin itsekseni katsellen kylttejä vuoronperää. Hevoset olivat nähtävästi pihalla, joten en saanut kovinkaan hyvää kuvaa nimikylttejä katselemalla.
- Haa Gjeske! Huudahdin kun löysin hoitsuni karsinan. Hetkisen seisoskelin siinä karsinan edessä ja mietiskelin minne menisin, kunnes joku tuli alas rappusia.
- Ai moi! Blondihiuksinen tyttö huomasi minun seisoskelevan käytävällä ja tuli luokseni.
- Moikka! Vastasin hymyssäsuin.
- Mä oon Jenny. Mikäs sun nimi nyt olikaan? Hoitajia kun on tullut muutama lisää, niin menee hetki kunnes muistaa kaikkien nimet. Jenny kysäisi ystävällisesti.
- Joo ymmärrän, mä oon Janita, siis Saloranta, mut mua kutsutaan joka paikassa Jiankaks. Vastasin oikopäätä. Jenny nyökkäsi ja viittasi sitten minua tulemaan perässään.

Menimme rappusia ylös ja huomasin yläkerrassa olevan monta huonetta.
- Varustehuone, toimisto, rehuhuone ja täällä on oleskelutila. Jenny viittoi sormellaan huoneiden ovia ja jatkoi sitten viihtyisään huoneeseen. Huoneessa istuskeli hevoslehtiä lukemassa kolme tyttöä, jotka kaikki nostivat katseensa lehdistään kun tulimme huoneeseen.
- Moi vaan, mä oon uus hoitaja Janita, mut kutsukaa vaan Jiankaksi. Ilmoitin heti innoissani muille ja astelin keskemmäs huonetta pistäen merkille samalla, että siellä oli pikkuruinen keittiö ja hoitajille kaapit.
- Moro, mä oon Risu ja täs on Ella ja Tanttu. Ruskeahiuksinen tyttö esitteli kaikki. Nyökkäilin hymyssäsuin.
- Jooh, elikkäs nyt siis tiedät missä on mitäkin ja hoidit Gjeskeä eikö niin? Jenny muisteli.
- Joo hoidin, se on nyt ulkona? Varmistin.
- Kyllä ulkona ovat kaikki ja Gjeske on muiden kanssa samassa tarhassa. Voit toki mennä katselemaan paikkoja ja keneltä vaan täältä voit kysyä apua. Älä sitten ihmettele jos huomaat jonkun kipittävän mutakasan pihalla, sillä se on vain koiramme Sue, joka on varmaankin etsinyt pihamaan mutaisimman kohdan leikkipaikakseen. Jenny naurahti ja katsoi sitten kysyvästi oliko minulla enää mitän kysyttävää.
- Haha, selvä se. Taidan vilkaista vähän hevosia ja silleen. Mietiskelin ja Jenny nyökkäsi.
- Nuokin tuossa osaavat sitten auttaa esimerkiksi kaappien kanssa, mutta mä meen nytten hommiin. Jenny ilmoitti ja katsahti sitten kolmeen tyttöön ennen kun lähti.

- Ketä te muuten hoidatte? Kysäisin pirteästi toisilta ja laskin reppuni tuolille.
- Mä hoidan Ellan kanssa Ruusaa, eli sitä ruunikonpäistärikköä piensuokkia. Oranssihiuksinen Tanttu ilmoitti ja Ella nyökkäsi sohvalla vahvistukseksi.
- Ja mä hoidan vuonohevosta nimeltään Thore. Risu kertoi.
- Ookkei, mä alan hoitamaan Gjeskeä. Pohjoisruotsalaiset on lempparirotujani. Ilmoitin naurahtaen ja siirryin sitten kaappien luo. Kolmessa oli nimilaput.
- Joo elikkä sä voit tehdä oman nimilapun kaapin oveen ja tääl onkin sun avain jo valmiina oottamassa. Tanttu opasti minua ja kiitin häntä. Otin avaimen ja avasin kaapin oven. Pistin kaappiin kameran ja eväitä sisältävän reppuni ja lukitsin sitten oven. Eipä kukaan varmaan edes kurkistelisi kaappiini, mutta kuitenkin.
- Mitäs jos avain sattuu häviämään...? Kysäisin ja virnistin, nimittäin joskus minulla oli tapana vähän hävitellä joitakin asioita.
- Kyllä se aina yleensä löytyy ja kaikkiin taitaa olla vara-avaimet. Risu mietti ja nyökkäilin taas reippaasti.

Kävelin tallin käytävällä kamerani kanssa, jonka olin vielä ottanut kaapistani. Pian olin ulkona ja tirkistelin ympärilleni. Löysin tarhat vähän aikaa kuljettuani ja hihkaisin hiljaa kun sain näkökenttääni hevosia. Muistin heti tyttöjen hoitsut ja ne erottuivatkin selvästi muista. Niin kyllä erottui Gjeskekin ja vetäisin henkeä kun muita hieman tukevampi tamma kääntyi katsomaan minua heinää suussaan.
- No moikka uusi hoitsuni! Sanoin ja avasin kamerani. Ehdin näpätä pari kuvaa ennen kun Gjeske kääntyi taas heinäpaalin suuntaan. Otin kaikista hevosista hienoja kuvia ainoastaan sää ei vaan ollut kauhean hyvä kuvaamiseen. Joitakin mutapaikkoja pilkisti loskaisen lumen alta ja toisaalla taas olikin vielä vähän enemmän lunta.

Päätin tälläkertaa, etten tekisi mitään erikoista ja vielä hetken hevosia katseltuani menin takaisin talliin ja yläkertaan oleskeluhuoneeseen. Ella vielä puuhaili siellä jotakin, mutta muut olivat jossakin. Otin evääni esiin ja juttelin samalla Ellan kanssa niistä näistä. Söin pari leipää ja join mehua, jonka jälkeen otin reppuni mukaan ja lähdin alas talliin. Suunnistin pihalle ja huomasinkin heti puskassa hääräilevän koiran. Ei se ollutkaan niin mutainen kun Jenny oli kuvannut, mutta ei se kyllä ihan puhtaanakaan ollut itseään pitänyt. Minut huomattuaan koira ampaisi kohti minua jokin suussaan. Huomasin, että se oli pallo. Sue jätti kuluneen pallon jalkoihini ja jäi toiveikkaana katselemaan minua.
- Voi kun olet söppänä! Heitetään sitten tämä pallo kun noin haluat. Juttelin koiralle ja otin pallon ja viskasin sen kauemmas. Sue pomppi innoissaan perään ja oli pian tuomassa palloa takaisin.

Soitin äidilleni, että hän voisi tulla hakemaan, kun tämä eka kerta oli tällainen tutustuminen talliin. Siinä odotellessani heitin palloa Suelle uudestaan ja uudestaan.. Koira ei yhtään tylsistynyt ainaiseen pallonhakuun ja nauroin välillä sen puuhille. Pian kuitenkin tuttu pieni turkoosi auto ajoi pihaan ja äiti hymyili minulle ratin takaa.
- Moikka sitten Sue, nähdään taas pian! Rapsutin koiraa korvan takaa ja nousin autoon. Sue jäi hieman pettyneen näköisenä katselemaan menoani pallon vieressä istuen.


Kysymys:
Voinko siis esim. ensi tarinassa ottaa Gjesken tarhasta niikun kiinni ja taluttaa sen vaikka hoitopuomille harjattavaksi ja sitten laittaa takaisin laitumelle? :)

---------------------------------
J: Varsin vaikuttava ja virheetön ensimmäinen hoitotarina, kiva kun nappasit koko tallipoppoon mukaan. Vaikeaa alkaa kritiikkiä antamaan näinkin hyvästä tarinasta. Ja tosiaan hoitsun saa napata tarhasta kiinni ja kuskata talliin tai hoitopuomille hoitohetkeä varten, joten anna palaa vain! (: Liikutus on vain vielä tässä vaiheessa kiellettyä.

Hihii, nyt on sitten yhtäkkiä tullut suuret nietokset lunta ja paukkuvat pakkaset! ;D

Hankirallia..

Viheltelin samalla kun astelin posket punaisina nyt jo tutulle Hiirengin tallipihalle. Jes, tänään tutustuisin siihen tärkeimpään; Gjeskeen! Naurahdin kun Sue laukkasi jostain piilostaan iloisesti tervehtimään minua.
- No heippa taas! Hihkaisin koiralle ja silitin sitä hetken. Arvasin mitä koira meni seuraavaksi innokkaana hakemaan. Pallo nökötti muutaman kymmenen metrin päässä.
- Hei sori tyttö, mut nyt pitää kyllä mennä. Hymyilin samalla kun selitin koiralle. Tallustelin talliin ja Sue tuli tietenkin mukana. Se pomppi rappuset ylös yläkertaan. Minä en vielä mennyt sen perässä vaan katselin ensin taas vähän tallia. Huomasin Jennyn puuhailevan jotakin toisessa pesukarsinassa ja kiiruhtavan sitten jonnekin karsinoiden uumeniin.
- Moikka! Hihkaisin hänelle ja jäin odottamaan vastausta.
- Mooi! Kuului viimein jostainpäin käytävää. Naurahdin ja suuntasin nyt askeleeni yläkertaan. Joku oli päästänyt jo Suen hoitajien huoneeseen, koska kun menin sinne, tunsin pian jonkun karvaisen kiehnäävän jaloissani. Katselin ympäri huonetta ja huomasin Tantun sekä vieraita kasvoja.

- En ookkaan sua vielä nähnyt. Blondi tyttö sanoi nähdessään minut. Hänellä oli aika samanlaiset hiukset kuin minulla, tosin hiukan eri värivivahteella ja hän piti niitä auki. Omani olin taas kietaissut tiukalle nutturalle.
- Siis terve vaan, mä oon Pinja. Tyttö ilmoitti.
- Moi, kutsukaa vaan Jiankaksi. Sanoin taas kerran, mutta varmaan tuota pitäisi vielä useammankin kerran toistaa. Toinenkin uusi hoitaja kertoi nimensä olevan Milja.
- Hiphei, avaimeni ei ole kadonnut. Naurahdin perään ja avasin kaappini, jonne tungin reppuni. Sitten mieleeni juolahti, että seuraavaksihan hakisin Gjesken! Minulla alkoi olla jo hiukan kuuma siinä melko paksuissa pukeissa seisottuani. Siispä käppäilin ovelle, pistin kengät jalkaani ja sanoin heipat huoneessa istujille.

Hengitykseni höyrysi kun kuljin varustehuoneesta hakemani riimunnarun kanssa kohti tarhaa, jossa Gjeske oli. Hetken etsin tummaa hevosta ja löysinkin sen sitten aika pian, sillä hyvinhän se erottui valkeasta maisemasta. Pääsin portille ja pujahdin sisälle tarhaan. Viheltelin hiukan toivoen, että Gjeske tulisi hiukan lähemmäs perimmäisestä nurkasta, jossa se nyt juuri oleskeli. Pari muuta hevosta kyllä lähti luokseni ja tervehdin niitä pienesti. Vihdoin Gjeskekin lähti kävelemään lähemmäs korvat söpösti hörössä.
- Noniin, tule tyttö. Juttelin sille ja otin tamman sitten kiinni. Hymyilin suupielet melkein korvissa ja rapsuttelin hoitsuani hetken. Voi kuinka ihana se olikaan!

Kävelin Gjesken kanssa portille ja talutin sen ulkopuolelle. Sitten käännyin takaisin pistämään portin kunnolla kiinni. Gjeske käveli nätisti vierelläni halki nietosten kohti tallia. Talutin sen sisälle ja pistin kiinni käytävälle. Pinja ja Risu kävelivät juuri ohi ja jäivät hetkeksi moikkaamaan Gjeskeä. Hain tamman harjapakin varustehuoneesta ja palasin nopeasti sen luo. Aloitin perusteellisen harjauksen, vaikkei Gjeske ollutkaan kovin likainen ja menisihän se vielä uudestaan tarhaankin. Kuitenkin, harjasin koko hevosen tarkasti puhtaaksi.
Gjeske nautti selvästi harjauksesta ja välillä se tutkaili tarkasti puuhiani. Selvitin harja- ja häntäjouhet ja vuohiskarvatkin harjasin putipuhtaiksi. Kun nostin tamman etukavion, se pökkäsi hellästi minua takamukseen.
- Heei, mites sinä.. Ihmettelin, putsasin kavion loppuun ja suoristuin katsomaan naruja, joilla Gjeske oli kiinni. Toinen oli löystynyt paljon ja melkein tippui kohta.
- Huppista, pitänee harjoitella kunnon heppasolmun tekemistä. Mietiskelin ja sidoin narun uudestaan, nyt mielestäni tiukemmin.

Loppuharjaus sujui hyvin ja minun oli pakko käväistä hakemassa pieni leipäpala taskuuni. Gjeske oli kuin olisi arvannut, että nyt leipäpalanen oli ilmestynyt taskuuni, sillä kun taas saavuin sen luo, se aloi haistelemaan innokkaasti vaaleanruskeaa toppatakkiani.
- Noh noh tyttö, ei vielä. Kerroin sille ja irrotin sen naruista. Lähdin taas taluttamaan tammaa kohti ulko-ovea. Ulos päästyäni Gjeske päästi ilmoille kimakan hirnahduksen ja sitten se katseli tovereitaan tarhassa. Katsoin samaan suuntaan ja huomasin, että hevoset vetivät juuri jotain rallirinkiä niin, että lumi vain pöllysi.
- Jaa, ja haluat leikkiin mukaan vai? Kysäisin hymyillen hoitohepaltani, pistin tallin oven hyvin kiinni ja jatkoin matkaa tarhalle.
Gjeske taisi todellakin innostua, sillä ennen kun pääsin portille, se otti pari raviaskelta ja viskasi vähän päätään. Rauhoittelin sitä ja pääsinkin loppumatkan portille. Toiset hevoset olivatkin jo seisauttaneet rallinsa ja olla möllöttivät nyt kaikki tarhan keskellä katsellen meitä.

Päästin Gjesken tarhaan ja väistyin suosiolla tieltä. Tamma ei nyt sitten lähtenytkään niin kuin olin matkan ja sen olemuksen perusteella luullut ja vaikka pari hevosta oli alkanut taas ravailla innokkaasti. Tumma hoitsuni käveli pari askelta, haisteli maata ja pärskähti sitten ihan kuin tylsistyneesti. Seuraavaksi sain kuitenkin nauraa, kun se viskasi päänsä korkeuksiin ja ponnahti parin pukkisarjan kautta riehakkaaseen laukkaan kohti kavereitaan.
Muutaman kierroksen laukattuaan Gjeske kuitenkin tylsistyi kun huomasi, että sai enää juoksennella yksin. Kaikki hevoset jäivät tyytyväisinä heinäkasan äärelle ja hymyilin niiden jutuille vielä koko matkan kun kävelin takaisin tallille.

Menin oleskelutilaan, jossa ei ollutkaan nyt ketään. Kaivoin reppuni kaapista ja sieltä kahmaisin käteeni banaanin. Se katosi hetkessä ja seuraavaksi oli ruisleivän vuoro. Syötyäni muistin, että käytävällä olisi vielä liat harjauksesta ja nousin reippaasti ylös, lukitsin kaappini ja lähdin reppu selässäni keikkuen alakertaan. Etsiskelin harjaa ja löysinkin sen sitten. Tomerasti lakaisin lumipaakut, irtokarvat ja jouhet pois käytävältä niin, että siitä tuli taas siisti. Sitten päätin soittaa äitini hakemaan, kun enpä muuta tekemistä oikein enää keksinyt. Odotan niin innolla ratsastamista Gjeskellä!


Ja taas kysymys, että voiko tässä tasossa ja siis kaikissa tasoissa siivota hoitsunsa karsinan + juomakupin yms.? :)

---------------------------------
J: Juu tallihommia (ruokintoja lukuun ottamatta) saa tottakai tehdä, en pistä ollenkaan vastaan. Virheetöntä ja kivaa tarinaa on hankala arvostella, mutta jos vaikka kehun, että tykkään kirjoitustyylistäsi. Näytätte myös tulevan Gjesken kanssa hyvin toimeen, mikä tottakai on hyvä juttu myös.

Joulupalloja ja kuusenoksia..

Äiti jätti taas minut tienhaaraan ja kiiruhdin juoksujalkaa loppumatkan tallille. En olisi tänään siellä niin kauaa, mutta halusin mukaan tallin koristeluun! Puuskutin jo vähäsen, kun pääsin tallin ovelle. Olihan sitä aika raskasta juosta toppavarustuksessa ja kameraa kantaen. Kurkistin talliin ja siellähän jo kaikki melkein olivat! Tasasin vähän hengitystäni ennen kun tervehdin muita.
- Ei kai täällä jo olla lopettelemassa? Kysäisin vähän leikilläni tosin, sillä huomasin, että vastahan kaikki olivat suunnittelemassa, minne koristeita pistäisi.
- Ehei, tuu vaan mukaan koristelemaan. Tuolla ylhäällä on enemmän niitä koristeita. Vain osa on haettu alas. Pinja kertoi ja sunnistin yläkertaan. Oleskelutilassa oli joitakin pusseja lattialla ja niistä pilkotti joulunauhoja ja tähtiä. Muutama kiiltävä pallo oli vierinyt lattialle. Nappasin mukaan pari pussia ja menin takaisin alas.

- Missä Jenny muuten on? Kysäisin kun pääsin muiden luo ja toiset kertoivat, että hän oli hakemassa kuusenoksia metsästä.
- Ahaa, okei. Vastasin, kahmaisin mukaan erilaisia koristeita ja kävelin Gjesken karsinan luo. Se näytti vielä ihan tylsältä, ei yhtään jouluiselta. Kohta on toisin! Ajattelin ja laskin mukaan ottamani koristeet varovasti käytävälle. Nostin esiin kauniin hopean nauhan. Katselin sopivaa paikkaa sille ja päätin laittaa sen ylös Gjesken ulottumattomiin. Katsahdin ympärilleni ja huomasin, että Miljalla oli tuoli.
- Voinko lainata tota vähäks aikaa? Kysyin pirteästi Miljalta ja osoitin tuolia.
- Joo ilman muuta! Milja vastasi ja nappasin tuolin. Kiipesin ylös kietomaan nauhan kauniisti karsinan ylätankoon. Sitten laskeuduin ottamaan muutaman pallon ja nousin kiinnittämään ne keskelle nauhaa. Keskellä oli kultapunainen pallo ja vierellä punaiset pallot. Siitä tuli ihan hieno vaikka itse sanonkin!

Vihellellen katsoin, laittaisinko vielä jotakin muuta karsinaan ja päätin laittaa nimikylttiin pari tähteä. Koitin kiinnittää ne tiukasti ja varmistin, etteivät ne helpolla lähtisi irti. En voinut tietää, räpeltäisikö Gjeske tähtiä paljon, vaikka en uskonutkaan, että se yrittäisi hirmuisesti järsiä niitä.
Kekkasin vielä laittaa kultaiset nauhanpätkät karsinan sivuseiniin ja sitten karsina oli enää kuusenoksia vaille valmis!
Katselin muita koristeltuja karsinoita hetken aikaa ja pian Jenny saapui metsältä kuusenoksien kanssa. Jotkut veivät niitä pihattoon koristeeksi ja minä otin muutaman Gjesken karsinaan. Pistin ne silleen, että tamma pystyi niitä napostelemaan, muttei ihan helposti niin ne kestäisivätkin ehkä jonkun aikaa. Kun olin valmis, katselin kokonaisuutta kauempaa ja näytti ihan hienolta.

Kun kaikki olivat valmiita, niin veimme yhdessä jääneet koristeet takaisin oleskelutilaan jonnekin laatikkoon ja palasimme vielä lakaisemaan käytävän. Sitten soitin äidilleni, että hän voisi tulla hakemaan ja odotellessani näpsäisin kuvia hienosta jouluisesta tallista. Pitäisi tehdä joulukortti Gjesken nimikylttiin!

---------------------------------
J: Kiitoksia auttamisesta, tallista tulikin nyt oikein hieno! Yhden pikkuruisen nipottamisen löysin, silleen -> sillä tavalla/sillä lailla, mutta tuokin on nyt lähinnä vain huomautus, sana silleen sopii paljon paremmin tuohon kohtaan ainakin omasta mielestäni. (:

Hyvää jouluu Gjeske!<3

- Gjeeeskee! Huutelin innoissani tarhan portilla ja lähdin sitten reippaasti lampsimaan tamman luo. Gjeske seisoi hangessa ja katseli korvat höröllään tuloani.
- Heippa tyttö ja tositositosi hyvää joulua! Ilmoitin heti hoitsulleni, otin sen kiinni ja annoin sille sitten ison halin. Eipä tainnut Gjeske oikein ymmärtää, että mistä oli kyse, mutta ei se mitään. Annoin tammalle pienen porkkananpalasen ennen kun lähdin taluttamaan sitä tallille.
- Tänään on jouluaatto ja kaikki juhlivat.. ja syövät paljon! Naurahdin jutuilleni ja rapsuttelin välillä Gjeskeä korvan takaa. Viimein saavuin tallin ovelle ja vein Gjesken sisään. Joku käveli juuri rappusissa yläkertaan, mutten ehtinyt nähdä häntä kuin vilaukselta. Talutin Gjesken taas sopivaan paikkaan käytävälle ja kipaisin nopeasti hakemassa harjat.

Olin hakenut samalla tonttulakin ja kameran kun hain Gjesken harjapakin ja ehdin pikaisesti moikata oleskelutilassa istuskelevia ihmisiä.
Gjeske seisoi kiltisti paikoillaan kun puunasin sitä. Aika puhdashan tamma oli, mutta ainakin lumipaakkuja oli hännässä ja vuohisissa. Irrottelin niitä varovasti ja varsinkin kun ne ensin vähäsen suli, niin sitten ne lähtivät helpommin.
- Nooin hyvä tytteli. Kehuin tammaa joka seisoi todella hienosti aloillaan. Vuohisten kanssa menikin hiukan aikaa ja välillä Gjeske selvästi meinasi tylsistyä ja ruveta käppäilemään paikoillaan. Vihdoin sain kuitenkin kaikki lumipaakut pois ja olinkin tyytyväinen lopputulokseen. Siistin Gjesken pään ja jouhet ja sitten irrottelin vielä tilsat kavioista.

Nyt Gjeske seisoi putipuhtaana tallikäytävällä söpösti korvat höröllään, mutta vähän kaikkea vielä puuttui. Onneksi reppu oli mukana selässäni ja kaivoinkin sieltä esille hevoselle sopivan tonttulakin ja koristenauhaa.
- Tämä on ihan tällainen vaaraton kapistus eikä se tee sulle pahaa. Löpöttelin Gjeskelle samalla kun asetin varovasti tonttulakin paikoilleen. Nopsasti sujautin tamman korvan lakin reijästä läpi ennen kun Gjeske sen enempää ehti ihmetelläkään. Sain lakin paikoilleen eikä hoitsuni ollut millänsäkään.
- Tositosi hyvä tyttö! Kehuin sitä paljon ja otin koristenauhan sekä letityskumpparin. Sujautin kumpparin sormeeni ja asetin nauhan vielä sivuun.
Letitin pintaletin Gjesken tuuheaan tummaan harjaan ja kieputin siihen kauniisti hopeakultaista koristenauhaa. Nyt ponini oli täydellinen!

Päätin taluttaa Gjesken ulkona olevaan hoitopuomiin niin saisin parempia kuvia siitä. Pinja ja Risu rulivat juuri rappusia alas ja ihastelivat hetken Gjeskeä. He tulivat minun ja Gjesken mukana hetkeksi ulos ja näpsin hoitsustani kuvia vähän kaikkien kanssa. Sain itsestänikin kuvia Gjesken kanssa ja kiitin siitä Risua ja Pinjaa. Sitten he lähtivät talliin ja kun olin ottanut vielä muutaman kuvan, niin aloin purkaa lettiä hoitsuni harjasta ja otin tonttulakin pois.
- Noniih, nyt on muisto tästäkin ja kyllä sä varmasti jotain tajusit eiks nii? Kysyin hymyillen tammalta joka nuuhkaisi innoissaan kättäni.
- Ehei nyt herkkua, pääset tarhaan ihan pian. Ilmoitin sille ja suukotin sitä pehmeälle turvalle.

Kun olin vielä vähäsen harjannut hoitopolleani niin talutin sen kaikessa rauhassa tarhalle. Nyt toiset eivät vetäneet mitään rallia, joten kun päästin Gjesken irti, niin se lampsi rennosti heinäkasalle tervehtien ensin vähäsen kavereitaan. Hymyillen otin kamerani taas esiin ja näpsin talvisia kuvia haaveillen samalla ratsastusretkestä Gjesken kanssa. Pääsinhän minä Velholla menemään ja vielä ilman satulaa mutta.. oma hoitsuhan se aina on se paras!
Havahduin kun kamerani piippasi kimeästi ja sammui.
- Äääh akku loppui.. Unohdin taas kerran ladata. Manasin ja lähdin sitten hissukseen tallille. Lakaisin jättämäni jäljet tallikäytävältä ja katsahdin sitten kelloon.
- Ainiin.. En saanut tänään olla hirmuisen myöhään tallilla kun on jouluaatto. Puurokin pitää mennä syömään.. Mietiskelin puoliääneen ja katsahdin sitten Gjesken karsinaan.
- Ens kerral kyl siivoon karsinan ja muuta sellaista, mut.. huoh, nyt pitää sitten mennä.
- Kenelle sää puhut? Huvittunut ääni kuului takaani. Käännähdin ympäri ja näin Tantun seisovan rappusten vieressä selvästi pidätellen nauruaan.
- Ömm.. öö.. Noh, en kellekkään kun mulla on vähän tapana puhua itseksenikin jos ei oo ketään kelle puhua. Myönnän että oon vähän näitä puhujaihmisiä heh. Vastasin hiukan nolona ja hetken vielä juteltuamme menin tarkistamaan kaappini ja lähdin sitten kotia kohti.